Miksi hyväkin myyntipuhe kaikuu kuuroille korville?

08.03.2010 Kirjoittanut Antti Apunen

Yhteenkuuluvuus on yksi voimakkaimmista käytöstäsi ohjaavista tunteista. Siihen perustuu esimerkiksi lainsäädäntömme enemmistöperiaate ja kulttuurista tuttu valtavirran käsite.

Tunne on myyjälle tuttu. Ikätoverilta on helpompi ostaa ja kollegaa on helpompi uskoa.

Psykologiset tutkimukset osoittavat, että ihmiset jopa hylkäävät mieluummin ilmiselvät todisteet kuin luopuvat yhteenkuuluvuuden periaatteistaan.

Jos yhteenkuuluvuuden tunne puuttuu, tunnet olosi epävarmaksi, vaikket sitä myöntäisikään.

Mistä sitten tunnistat, että ostajaa vaivaa epävarmuus, joka on seurausta yhteenkuuluvuuden puutteesta?

Seuraavassa listassa on kymmenen hiljaista sääntöä, jotka estävät asiakastasi ostamasta.

  1. Päätöksentekijöitä on liikaa. Päätöksenteko on helpointa, kun ryhmässä on kolmesta viiteen jäsentä.¹ Jos päättäjiä on vähemmän, on yksimielisyyden löytäminen vaikeampaa. Yksinäisellä päättäjällä on niskassaan väärän ratkaisun pelko ja vastuu. Kun joukon koko nousee yli viiden, porukan mielipidettä taas on vaikea muuttaa.
  2. Joukossa on vastarannan kiiski. Kun porukassa on yksikin epäilijä, epävarmuus tarttuu nopeasti muihin. Lähes sataprosenttinen yksimielisyys voi pudota alle 40 prosenttiin, jos joku osallistujista hyökkää voimakkaasti ajatustasi vastaan.² Siksi vastaväitteiden ja hankalien päättäjien käsittely on tärkeää heti myyntiprosessin alussa.
  3. Kuulut väärään joukkoon. Samalta paikkakunnalta olevat tai samoja kouluja käyneet löytävät nopeasti yhteisiä puheenaiheita. Yhteiset ystävät ja suosittelijat auttavat myös myyjää aimo harppauksen kohti tavoitettaan. Jos taas yhteisiä nimittäjiä tai referenssejä ei löydy, saat poistua nopeasti takavasemmalle.³
  4. Asiakkaallasi on muuta ajateltavaa. Olipa myyntipuheesi miten hyvä tahansa, saatat saapua paikalle väärään aikaan. Asiakkaasi äiti on juuri kuollut tai yrityksessä on aloitettu yt-neuvottelut. Jos et tiedä asiaa, asiakkaasi ajattelee varmasti jotain muuta kuin myyntipuhettasi.
  5. Myyntipuheestasi puuttuu rakenne. Asiakkaasi ei ymmärrä, mihin myyntipuheesi liittyy. Hyödyt, lupaukset ja toimintaehdotukset jäävät hänelle epäselviksi. Hän ei voi olla samaa mieltä kanssasi, koska ei ymmärrä mistä puhut.
  6. Et ratkaise asiakkaasi ongelmaa. Puhut asioista, jotka eivät ole päättäjän tärkeimpien tehtävien listalla. Jos esimerkiksi saat asiakkaasi ajattelemaan jotain pelkoaan ja tarjoat sen perään pelon poistavaa ratkaisua, asiakkaasi on todennäköisemmin samaa mieltä kanssasi muistakin asioista.4
  7. Tilannetajusi pettää. Singahdat asiakkaalle adrenaliinia ja testosteronia tihkuen. Olet myöhässä, kerrot rivoja vitsejäsi ja naurat akkojen toilauksille. Myöhemmin ihmettelet, miksi naispäättäjistä koostunut kuulijakuntasi ei tee tilausta.
  8. Sinulla ei ole vaikutusvaltaa. Stanley Milgram totesi tutkimuksessaan5, että lähes kaksi kolmesta osallistujasta antoi vaarallisia sähköshokkeja potilaille, kun valkotakkinen lääkäri sitä heiltä pyysi (potilaiden kärsimys sentään oli lavastettu). Milgramin testi kertoo, miten vahvasti laumakäyttäytyminen ottaa meissä vallan, kun johtaja eli auktoriteetti saapuu huoneeseen.
  9. Toimit vastoin asiakkaan omaksumia sääntöjä ja periaatteita. Ajattelemme usein tahtomattammekin, miten muut toimisivat asemassamme. Näin käy varsinkin silloin, kun olemme vähänkään epävarmoja päätöksestämme tai ehdotuksesi on ristiriidassa asiakkaasi toimintamallien kanssa. Päättäjä saattaa ennakoida ratkaisunsa sisäistä markkinointia ja siinä odottamaansa vastarintaa. Jos tarjolla on helposti sisäisesti myytävä ratkaisu, on päättäjän huomattavasti helpompi tarttua siihen.6
  10. Et tarjoa vastapalvelusta. Asiakkaalle voi olla merkittävä uhraus jo pelkästään se, että hän ottaa sinut vastaan. Jos et tarjoa asiakkaalle konkreettista hyötyä tapaamisesta, jäät velkaa asiakkaallesi. Toisen tilaisuuden saaminen on silloin vaikeaa. Jos asiakkaasi sen sijaan jää kiitollisuudenvelkaan sinulle, on seuraavan tapaamisen järjestäminen huomattavasti helpompaa.

Yhteenkuuluvuuden periaate on tärkeämpi kuin arvaatkaan. Asiakkaasi nimittäin paljastaa harvoin listalle kuuluvia vaikuttimiaan.

1) Rod Bond: Group Size and Conformity. Bond Group Processes Intergroup Relations (2005).

2) Vernon L. Allen ja John M. Levine: Social support and conformity: The role of independent assessment of reality (2004).

3) Barbara David ja John C. Turner: Studies in self-categorization and minority conversion: Is being a member of the out-group an advantage? British Journal of Social Psychology (1996).

4) Dariusz Dolinski ja Richard Nawratb: “Fear-Then-Relief” Procedure for Producing Compliance: Beware When the Danger Is Journal of Experimental Social Psychology (1998).

5) Stanley Milgram: Behavioral study of obedience. Journal of Abnormal and Social Psychology (1963).

6) Robert B. Cialdini: Influence: The Psychology of Persuasion (2000).

Miten hinnanpurkaja pitäisi taklata?

03.03.2010 Kirjoittanut Jari Parantainen

Huomenna on ohjelmassa jälleen hinnoittelukoulutus, jonka Talentum on järjestänyt. Sain eräältä osallistujalta mielenkiintoisen ennakkokysymyksen:

“Miten kierretään tilanne, jossa asiakas haluaa purkaa hinnat (price breakdown)? Toimimme hyvin teknis-teollisella toimialalla, jossa ostajat ovat usein eri henkilöitä kuin tuotteidemme käyttöpäätöksentekijät. Ostajat tuijottavat vain numeroita, vaikka sanoisi mitä.”

Tilanne on varmasti monelle palvelu- ja järjestelmäkauppiaalle ikävän tuttu. Kilpailutuksen käynnistänyt ostaja edellyttää, että myyjä purkaa tuotteensa ja kertoo kunkin osan hinnan erikseen.

Näin asiakas pääsee puristamaan mahdolliset löysät ja piiloveloitukset hinnasta pois.

Mitä sanot? Kuinka myyjän pitäisi toimia, kun hän on joutunut tällaiseen kiusalliseen pinteeseen?

Aivosi mittaavat mainoksen tehon

02.03.2010 Kirjoittanut Antti Apunen

Super Bowlin mainosaika on katteellista kauppatavaraa. Mainokset kiinnostavat lähes yhtä paljon kuin itse peli.

Sands Research julkaisee vuosittain tutkimuksen*, jossa Super Bowlin mainokset asetetaan tehokkuusjärjestykseen. Tutkimus selvittää, miten voimakkaasti katsoja reagoi mainoksen viestiin.

Selväksi voittajaksi nousee Volkswagenin Punch Game –mainos. Sitä katsoessaan on helppo ymmärtää miksi. Mainoksessa toistuva nyrkinisku ehdollistaa katsojankin tuntemaan kipua.

Kakkoseksi kipuaa televisiovalmistaja Vizionin tekele. Äkkiseltään mainos tuntuu sekavalta, mutta yksityiskohtien runsaus imee katsojan mukaansa ja aivot tekevät töitä ylikierroksilla viestiä ratkoessaan.

Kolmanneksi nousee Budweiserin ihmissilta. Siinä vedotaan joukkuehenkeen ja tunteeseen.

Tutkimuksen tulokset eivät tietenkään kerro mainoksen vaikutuksesta tuotteen myyntimääriin. Mainoksia katsoessaan ja tuloksia vertaillessaan on kuitenkin helppo ymmärtää, miksi tehokkaimmat tarinat vetoavat järjen sijasta tunteeseen.

Volkswagenin mainos on poikkeuksellinen, koska se käyttää hyväkseen kipua. Riskinotto on selvästi kannattanut, koska lopputulos syöpyy mieleen. Kun kadulla paahtaa volkkari vastaan, iskun voi melkein tuntea käsivarressaan.

Jos myyntipuheestasi puuttuu tunne, asiakas kiinnittäää huomionsa hintaan ja teknisiin yksityiskohtiin. Ostos jää tekemättä, kun päätöstä ei ohjaa sen enempää hyvän olon tuoma varmuus kuin pelon aiheuttama tuskakaan.

* Sand Reasearchin tutkimustulokset löydät osoitteesta http://www.sandsresearch.com/2010AdRankings.aspx

Perunakeiton muodonmuutos

26.02.2010 Kirjoittanut Antti Apunen

Campbell julkaisi uudet keittoetikettinsä pari viikkoa sitten. Warholin maalauksia myöden ikonisoidut purkit ovat amerikkalaisen päivittäistavarakaupan tunnetuimpia tuotteita.

Kuten arvata saattaa, muutos ei ollut helppo.

Campbellin varatoimitusjohtaja Robert Woodard kertoo Wall Street Journalissa, että perinteinen haastattelututkimus todettiin riittämättömäksi heti etikettisuunnittelun alkumetreillä.

Campbellilla tiedettiin, että haastatteluissa ihmiset vastaavat eri tavoin kuin todella toimivat.

Toinen ongelma oli, että keitto on sen verran vähäpätöinen asia, että siitä tehdyt markkinatutkimukset tuppaavat olemaan tuloksiltaan kovin tasapaksuja.

Campbellin oli keksittävä keino, joka kertoisi miten ihmiset todella kaupan hyllyllä toimivat. Ratkaisu oli erikoinen: osa testiryhmästä laitettiin valheenpaljastustestiin.

Vastaajat arvioivat logoja ja ehdotuksia. Samalla he vastailivat kysymyksiin. Haastattelun ja arvioinnin ajan heidän reaktioitaan seurattiin jatkuvasti. Tarkoituksena oli varmistaa, että vastaajat eivät sortuneet haastattelututkimuksista tuttuun vastausten ja omien toimintatapojen kaunisteluun.

Useimpien vastaajien mielikuvat keitoista olivat myönteisiä. He muistelivat esimerkiksi lapsuuden flunssasta parantumista, jota äiti oli vauhdittanut keitolla.

Mutta miksi pelkkä myönteinen mielikuva keitosta ei riitä ostopäätökseen?

Kun tutkimusta jatkettiin selvisi, että tunteet viilenivät lähes poikkeuksetta, kun vastaajat marssitettiin supermaketin kilometrin mittaisen soppahyllyn eteen.

Uusi etiketti havainnollistaa lopulta hyvin yksinkertaisia johtopäätöksiä, joihin Campbellilla päädyttiin:

  • Jos tuotteet eivät erotu toisistaan, niitä on vaikea ostaa.
  • Yrityksen logo ei ole tuotteen tärkein asia, vaikka brändi olisikin vahva.
  • Lämmin keitto herättää myönteisempiä tunteita kuin kylmä.
  • Epäolennaiset yksityiskohdat sotkevat viestiä (vanhan mainoksen lusikka).
Campbellin uusi keittoetiketti

Campbellin soppaetiketti erottuu ja houkuttelee mitatusti - klikkaa kuva suuremmaksi.

Katso myös Wall Street Journalin uutisvideo aiheesta.

Melkein mykkä myyntimies

24.02.2010 Kirjoittanut Jari Parantainen

Valokuvaajamme Janne Suhonen huhki luonamme kamerakalustonsa kanssa viikko sitten. Kuvia syntyi tiiviseen tahtiin. Yhtäkkiä heppu alkoi selittää tähän tapaan:

“Niin kuin tiedätte, en ole mikään hyvä puhumaan. Mutta minulla olisi teille bisnesehdotus. Olisitteko kiinnostuneita tilaamaan Edisteelle filmin?”

A. Apunen ihmetteli pää kallellaan, mistä ihmeen filmistä oli kyse. Ei sellaisesta ole ollut mitään puhetta.

Janne kertoi, että hän oli jo pitkään harkinnut laajentavansa toimiaan myös elävän kuvan puolelle. Ja että yritysten videot ovat yleensä järkyttävän tylsiä. Mutta kun meillä on Ediste-rynnäkkö, sen markkinointiin sopisi paljon tavallista räväkämpi pläjäys.

Miekkonen kaivoi laukustaan vihkosen ja kysyi, haluaisimmeko nähdä, miten juoni etenisi.

Katsoimme silmät lautasina storyboardia, jonka Janne oli piirtänyt:

Rynnäkkö-storyboard

Jannen pyytämättä ja yllätyksenä laatima Ediste-rynnäkkö-filmin storyboard - klikkaa kuva täysikokoiseksi

En muista, että olisimme koskaan ostaneet mitään niin kallista niin nopeasti. Totesimme yhteen ääneen, että selvän teki!

Totta puhuen emme edes kysyneet hintaa. Mutta tuskin pyrotekniikka sun muu tulee ihan ilmaista olemaan. Sovimme, että Janne tekee meille filmituotannosta kustannusarvion.

Tämän (omasta mielestään melkein mykän) myyntimiehemme taktiikka oli niin mainio, etten voi olla naureskelematta sille vieläkin.

Miksi Janne sai tilauksen meiltä alle 10 sekunnissa, vaikka emme tiedä edes ostoksemme hintaa?

  1. Olemme jo pitkään miettineet, että tarvitsisimme videoita monestakin eri asiasta. Mutta niiden ostaminen on vain ollut jotenkin liian vaikeaa. Janne otti aloitteen ja sysäsi uusavuttomat asiakkaansa liikkeelle.
  2. Myyjä tunsi bisneksemme, palvelumme ja meidät. Hänen äärimmäisen räätälöity tarjouksensa osui suoraan heikkoon kohtaamme kuin risteilyohjus.
  3. Janne oli nähnyt liikuttavan paljon vaivaa etukäteen. Hän oli ottanut ison riskin, että nauramme hänet ulos. Mutta hän silti hyökkäsi tulta päin. Rohkeus on aina vaikuttavaa.

Eikö ole muuten mielenkiintoista, että me kyyniset, saidat paskiaiset ostimme videon tuottajalta, joka ei ole koskaan tuottanut yhtään videota?

Se taas johtuu siitä, että tiedämme pari faktaa.

Ensinnäkin hovikuvaajamme on aina pitänyt lupauksensa. Toiseksi hän on hyvä siinä, mitä hän tekee. On vaikea kuvitella, että hän kehtaisi toimittaa meille huonoa kamaa tässäkään tapauksessa.

Jannen tarjous veti muutenkin mietteliääksi. Miten omien tarjoustemme pitäisi muuttua, että asiakkaat ostaisivat niiden perusteella jopa hintaa kysymättä? Entä mitä se tarkoittaisi sinun bisneksessäsi?

Hyvä myyjä maalaa asiakkaansa silmien eteen kuvan paremmasta tulevaisuudesta. Jannen storyboard on sellaisesta maailman konkreettisin esimerkki.

DIPLOMI-insinöörin vuosi aaltosena

22.02.2010 Kirjoittanut Jari Parantainen

Antti “Eichmann” Apunen istui itseensä tyytyväisen näköisenä pöydän toisella puolen. Otin aloitteen.

– Toivoisin tietenkin, että saisin koulutustani ja kokemustani vastaavaa tekemistä. Vuosi on pitkä aika.

– Joo, totta kai, vastasi Apunen. – Edisteellä on roppakaupalla insinöörille sopivia hommia.

– Niin, muistathan kuitenkin, etten ole insinööri, vaan DIPLOMI-insinööri. Se on kuitenkin ihan eri…

– Aaaivan, hyvä tarkennus! Mieleen tulee monta nimenomaan DIPLOMI-insinöörille sopivaa duunia, Apunen hymyili vinosti.

Näin alkoi orjapestini Edisteen palveluksessa tasan vuosi sitten helmikuussa. Olin ajatellut, että voisin hoitaa esimerkiksi markkinointitehtäviä.

Toisin kävi. Ihmettelinkin, miksi Apunen halusi passini haltuunsa heti aluksi.

En selitä enempää. Kerron esimerkin tyypillisestä työpäivästä. Tai oikeastaan näytän vain kuvasarjan, jonka liitin The Worst Place to Work 2010 -kilpailuhakemukseen.

LIITE 1

Kun Ediste Oy:n toimitusjohtaja Apunen on joskus yhdeksän jälkeen hilannut ahterinsa Keilaniemeen, hän haluaa nauttia aamukahvin ja lukea päivän Hesarin.

Jakajan jäljiltä vielä kylmä ja ryppyinen aviisi ei kuitenkaan kelpaa sellaisenaan. Se on ensin silitettävä.

Vain silitetty Hesari kelpaa

Antti "Eichmann" Apuselle kelpaa vain silitetty Hesari - klikkaa kuva täysikokoiseksi

Puoli yhdentoista maissa johtaja on valmis ryhtymään ns. töihin. Apunen on kuljetettava asiakaskäynnille. Hän kutsuu kuljettajaansa aina Aaltoseksi, oli tämän nimi mikä tahansa. Silloin hänen kuulemma “ei tarvitse muistaa turhia nimiä”.

Apunen kutsuu kuljettajaansa aina Aaltoseksi

Apunen kutsuu kuljettajaansa aina Aaltoseksi, koska silloin hänen kuulemma "ei tarvitse muistaa turhia nimiä" - klikkaa kuva täysikokoiseksi

Apusen arvolle ei tietenkään sovi mikä tahansa kulkuväline. Sen on oltava enintään 1-vuotias musta Audi A8, joka maksaa varusteineen sellaiset 170 tonnia. Kuskin penkin on oltava aina niin edessä kuin ikinä, jotta maestron patiinit mahtuvat matkustamaan väljästi. Jos ykkösauto on huollossa, tilalle on vuokrattava Kovaselta vastaava peli.

Apusen Chez Dominiquessa nauttiman yhdeksän ruokalajin lounaan (136 €) jälkeen palaamme toimistolle. On iltapäiväkahvin aika. Kuppi on tarjoiltava hopealautaselta, mikään muu ei kelpaa.

Apusen kahvi ei maistu, jos sitä ei tarjoilla oikein

Pitkän lounaan jälkeen on iltapäiväkahvin aika - klikkaa kuva täysikokoiseksi

Kun talvipäivä kääntyy iltaan, vuorossa on kenkien kiillotusta. Apusen omien lisäksi on huollettava myös hänen vaimonsa flamenco-kengät, Apusen sukellusräpylät ja kyllästettävä perheen koiran talvitöppöset.

Apusen kengät on kiillotettava päivittäin

Apusen, hänen vaimonsa ja koiransa kengät on huollettava päivittäin - klikkaa kuva täysikokoiseksi

Eikä siinä vielä kaikki. Jokaisen työpäivän päätteeksi on inventoitava Edisteen Persmedia-varasto ylitöinä. Sillä ei ole merkitystä, onko kukaan edes käynyt varastohuoneessa sitten edellisen illan laskennan.

Ediste-persmedia-varasto on inventoitava päivittäin

Ediste-persmedia-varasto on inventoitava päivittäin - klikkaa kuva täysikokoiseksi

Yleensä pakerrus päättyy niin myöhään, että kotiin on turha enää raahautua. Seuraavana aamuna sama samba alkaa jälleen alusta.

Yöksi on turha mennä kotiin

Sama samba alkaa alusta taas seuraavana aamuna - klikkaa kuva täysikokoiseksi

Tuskin enää ihmettelet, miksi Ediste valittiin surkeimmaksi työpaikaksi Suomessa vuonna 2010. Tuomariston mukaan “hakemuksesta välittyi luonteva, ihmiskauppiaalle sopiva johtamistyyli ja suoraan siirtomaa-ajalta periytyvä yrityskulttuuri”.

Worst Place to Work in Finland 2010

Ediste on valittu Suomen surkeimmaksi työpaikaksi 2010

Kun Uudenmaan työsuojelupiiri kuuli Edisteen oloista, tarkastaja Einari Pönäkkä ampaisi paikalle. Hän oli järkyttynyt näkemästään.

– Tilanne on verrattavissa Suomen turkiseläinten kasvattajain liiton puheenjohtajan kettutarhaan, Pönäkkä totesi. – Sielläkin sentään siistittiin paikat ennen kunnaneläinlääkärin tarkastusta. Edisteen johto ei ole vaivautunut edes peittelemään jälkiään.

Uusi, kunnon revanssiin tähtäävä veto on jo lyöty.

Jos olisin VR:n johtaja

21.02.2010 Kirjoittanut Jari Parantainen

VR on kyllä mielenkiintoinen yritys. Tuore toimitusjohtaja Mikael Aro vaikuttaa yllättävän hampaattomalta selittelijältä.

En nyt ala vatvoa yhtään sitä, miten junat saataisiin kulkemaan ajoissa. Se lienee savotta, johon vaikuttaa miljoona isoa ja pientä asiaa.

Mutta silmääni pistää tärkeä yksityiskohta, joka olisi korjattavissa saman tien – jos vain johtaja niin määräisi.

Aamun HS (21.2.2010) kirjoittaa, mitä VR:n viestintäjohtaja Hanna von Wendt on mieltä asiakkaille tarjottavista hyvityksistä. Hänen mukaansa junahenkilökunta on koulutettu tarjoamaan matkustajille ateria- ja kahvilippuja.

Mutta sitten seuraa ällistyttävä osuus. Hyvityksiä ei jostain syystä tarjota pyytämättä:

“Ei kaikkea anneta suoraan. Eihän lentoliikenteessäkään aterialippuja noin vain jaeta.”

Lisäksi yhtiön edustajat kertovat joka käänteessä, että petetyt matkustajat saattavat saada korvausta “hakemusta vastaan”.

Vain todella tsaarinaikaisen laitoksen johdosta voi löytyä vastaavaa asennetta.

Palvelutarjoaja hyvittää ilmiselvätkin törppöilynsä vain, jos asiakas kehtaa, osaa tai jaksaa sitä anoa!

Jotenkin saattaisin ymmärtää nuivan saiturilinjan, jos firma olisi konkurssikypsä. Mutta kun se on rikas.

Omavaraisuusaste on peräti 83 prosenttia. Kassassa nököttää joutilaana voitonjakokelpoisia varoja yli 210 miljoonaa euroa.

Tässä pari käytännön esimerkkiä, miten asioita hoitavat aidosti asiakaspalveluun panostavat yritykset.

1. Ravintola Teatteri pari viikkoa sitten

Pariskunta on tilannut ruokansa ja juttelee niitä näitä. Yhtäkkiä tarjoilija tulee pyytämään anteeksi, että pääruoat viipyvät. Hän kysyy, maistuisiko hummerikeitto hyvitykseksi tässä odotellessa.

Ruokailijat saavat ällistyksekseen ylimääräiset annokset eteensä saman tien.

Näin kävi siis ennen kuin kummankaan mielessä ehti edes käväistä ajatus, että sapuska saattaisi olla myöhässä.

2. Stockmann-tavaratalo pari päivää sitten

Nainen menee kysymään, ovatko hänelle tilatut pukineet mahtaneet jo saapua. Käy ilmi, että ne ovat tulleet jo ajat sitten, mutta kukaan ei ilmeisesti ole muistanut ilmoittaa asiasta.

Myyjä iskee asiakkaansa kouraan kaksi viiden euron kahvilippua hyvitykseksi mieliharmista, jota ostaja ei ollut edes ehtinyt vielä itselleen kehittää.

Jokaiselle vähänkin ajattelevalle ihmiselle on selvää, että vahinko kannattaisi hyvittää oma-aloitteisesti jo ennen kuin asiakas on edes huomannut ongelmaa. Sillä tavoin rakennetaan elämänmittaisia asiakassuhteita.

Jos olisin itse VR:n johtaja, määräisin tästä päivästä alkaen hyvityksen jokaiselle kärsineelle siitä riippumatta, onko tämä ehtinyt sitä edes valittaa. Se olisi vähintä, mitä voisin tehdä. Eikä tähän tarvittaisi kuin päätös.

Asiakaspalvelijan aloite on kymmenen kertaa tehokkaampi kuin reaktio.

Ediste valittu Suomen surkeimmaksi työpaikaksi

19.02.2010 Kirjoittanut Jari Parantainen

Edisteen iskulause on ollut alusta asti “Ei laulua, ei leikkiä”.  Yhtiön omistajat ovat aina noudattaneet tätä ääneen lausumaansa ankeaa linjaa myös käytännössä.

Tinkimätön johdonmukaisuus on nyt palkittu. Ediste on valittu Suomen surkeimmaksi työpaikaksi vuonna 2010.

Valinnan takana on maailmanlaajuisesti toimiva The Worst Place to Work® Institute, Inc.

Worst Place to Work in Finland

Ediste on valittu Suomen surkeimmaksi työpaikaksi

Ediste julkaisee tässä blogissa tarkemman koosteen voittonsa taustoista ja vuoden 2009 tapahtumista tulevana maanantaina 22.2.2010.

Mukana on myös kuohuttava kuvareportaasi sekä Uudenmaan työsuojelupiirin edustajan Einari Pönäkän näkemys Edisteen pöyristyttävistä oloista.

Tappavan väärä diagnoosi

17.02.2010 Kirjoittanut Jari Parantainen

Vuonna 1999 lontoolainen pörssimeklari Jason Maude toi 3-vuotiaan Isabel-tyttärensä St. Maryn sairaalaan Paddingtonissa. Lääkäri totesi vesirokon. Hän passitti lapsen kotiin sairastamaan.

Jo seuraavana päivänä Isabelin elimet alkoivat romahtaa yksi toisensa jälkeen. Lasten tehohoitoyksikön johtava lääkäri Joseph Britto älysi, että lapsi kärsi vesirokon yhteydessä toisinaan esiintyvästä myrkytyksestä ja lihansyöjabakteerista.

Isabel selvisi. Mutta hän joutui olemaan sairaalassa kaksi kuukautta, joista ensimmäisen tehohoidossa.

Hänen isänsä oli niin järkyttynyt, että erosi työstään. Tyttären henki oli lähteä sellaisen taudin vuoksi, joka oli varsin hyvin tiedossa ja dokumentoitu. Hänet alun perin kotiin lähettänyt lääkäri ei vain tullut ajatelleeksi muuta kuin vesirokkoa.

Jason Maude ja Joseph Britto perustuvat yhdessä yrityksen, joka alkoi kehittää ohjelmistoa väärien diagnoosien välttämiseksi. Firmalleen he antoivat nimeksi Isabel Healthcare.

Lääketieteen asiantuntijat erehtyvät usein. Ruumiinavausten perusteella tiedetään, että lääkäreiltä jää jopa 20 prosenttia tappavista sairauksista tunnistamatta. Kaikista hoitovirheistä väärät diagnoosit muodostavat jopa kolmanneksen.

Seuraukset ovat karuja: miljoonat potilaat saavat vuosittain hoitoa aivan väärään sairauteen.

Isabel-ohjelmiston idea on yksinkertainen. Se tuntee yli 11 tuhannen taudin oireet. Maude tiivistää asian näin:

“Tietokoneet muistavat asioita paremmin kuin me ihmiset.”

Yrittäjät myyvätkin järjestelmäänsä lääketieteellisten diagnoosien Googlena. Periaate on sama kuin hakukoneiden. Lääkäri syöttää havaitsemansa oireet ja muita taustatietoja. Ohjelmisto etsii tietokannasta oireita vastaavat sairaudet.

Väärien diagnoosien yleisin syy on hätäily. Kun lääkäri on saanut päähänsä yhden oireisiin sopivan diagnoosin, hän lopettaa siihen ja sulkee muut vaihtoehdot pois.

Juuri näin kävi myös Isabel-tytön tapauksessa. Kun lääkäri oli päätynyt vesirokkoon, hän ei enää pohtinut muita vaihtoehtoja.

Tutkijat ovat havainneet, että noin 10 prosentissa tapauksista Isabel-ohjelmisto löytää diagnoosin, jota lääkäri ei tule ajatelleeksi, mutta joka hänen olisi pitänyt äkätä.

Isabel-järjestelmä löytää oikean diagnoosin jopa 98 prosentin varmuudella. Se ei tosin tarkoita, että tietokone ehdottaisi vain yhtä ratkaisua – tai edes niistä todennäköisintä. Hakutulos muodostuu usein 20-30 vaihtoehtoisesta diagnoosista.

Lienee kuitenkin selvää, että pari tusinaa ehdotusta on paljon parempi kuin yli 11  000 erilaista mahdollisuutta.

Britto korostaakin, ettei Isabel ole asiantuntijajärjestelmä, joka päättäisi lääkärin puolesta. Sen sijaan se tarjoaa älykkäitä tarkistuslistoja.

Tietenkin valkotakit ovat suhtautuneet Isabel-järjestelmään epäilevästi. Kun Britto alkoi opetella lentämistä vuonna 1999, hän ällistyi. Jostain syystä lentäjät tuntuvat hyväksyvän tietokoneen avukseen paljon lääkäreitä helpommin.

Jokainen pilotti käyttää myös tarkistuslistoja aina ja poikkeuksetta, sattuu sellainen häntä huvittamaan tai ei.

“Kysyin lennonopettajalta, mistä lääkäreiden ja lentäjien erilainen asenne saattaisi johtua. Hän vastasi, että syy on hyvin yksinkertainen. Toisin kuin lentäjä, lääkäri ei tule alas koneensa mukana”.

Lisäksi sekin on kuulemma kiva bonus, että lentäjän takana istuvat 400 matkustajaa selviävät reissustaan hengissä.

Mitä rutinoituneempi olet, sitä helpommin unohdat niin myynti- kuin toimitusvaiheen tehtäviä. Laadi yksinkertaisistakin rutiineista tarkistuslistoja.

Lähteet: Super Crunchers (Ian Ayers 2007), Isabel Healthcaren verkkosivut ja Joseph Britton esitys “Improving Patient Care and Safety: Use of electronic diagnosis reminder systems” Seattlessa 5.2.2009.

Partiolaistytön 5 myyntivinkkiä

15.02.2010 Kirjoittanut Antti Apunen

Markita Andrews oli 8-vuotias koululainen, joka halusi matkustaa mailman ympäri. Ongelma oli, että hänen yksinhuoltajaäitinsä tulot eivät riittäneet toiveen toteuttamiseen.

Kun partiolaiset käynnistivät keksinmyyntikilpailun, Markita näki tilaisuutensa. Pääpalkinto kun sattui olemaan sama kuin hänen unelmansa.

Tytön päättäväisyys vei voiton. Sen lisäksi, että hän voitti maailmanympärimatkan, hän myi seuraavien 12 vuoden aikana 80 000 taalalla pikkuleipiä.

Markitalta kysyttiin myöhemmin, mikä oli hänen myyntinsä salaisuus. Tyttö paljasti myyntipuheensa:

”Marssin ovelta ovelta. Aloitin pyytämällä 30 000 taalan lahjoitusta partiolaisille. Kun sain kieltävän vastauksen, sanoin seuraavaksi: Osta sitten edes laatikollinen keksejämme.”

Markitan myyntiprosessissa oli viisi asiaa*, jotka loksahtivat erityisen hyvin kohdalleen:

  1. Rohkeus. Hylätyksi tuleminen on suurin pelkomme ja muiden hyväksyntä keskeisin tarpeemme. Markita reagoi toisin kuin useimmat meistä: hän ei ottanut epäonnistumista henkilökohtaisesti.
  2. Kontrastiperiaate. Markita iski tiskiin ensin korkean pyynnön, josta kaikki kieltäytyivät. Sen jälkeen hän pudotti rimaa reilusti. Toinen ehdotus kuulosti ensimmäiseen verrattuna todella halvalta. Useimmat ostivat.
  3. Sinnikkyys. Markita oli päättänyt matkustaa maailman ympäri. Hän ajatteli tavoitettaan aina, kun sai kielteisiä vastauksia.
  4. Huumori. Markitan myyntipuhe ei aiheuttanut myötähäpeää, vaan yllätti ja nauratti. Tyttö voitti ostajat vilpittömyydellään puolelleen.
  5. Fanijoukko. Markita kertoi kaikille tavoitteestaan ja sai paljon tukea työlleen. Kun ihmiset ymmärsivät ja hyväksyivät Markitan motiivin, auttoivat he tyttöä tavoitteen saavuttamisessa.

Luultavasti sinäkin olet nähnyt menestyvän yrittäjän, joka kaupittelee sinnikkäästi vuosi toisensa jälkeen jotain todella yksinkertaista. Hän pärjää keskinkertaisesta ideasta huolimatta juuri Markitin huippumyyjän reseptin ansiosta.

Miltä oma myyntipuheesi näyttäisi, jos soveltaisit siihen Markitan viittä periaatetta?

* Katso David Riversin mainio artikkeli aiheesta Success-lehdestä.