Tittelistä syntyy harha, että hän johtaisi yritystä.

Torstaina ns. toimitusjohtaja Jungner lausui lehdessä (Uutispäivä Demari 18.3.2010) näin:

“Yleisradio on saatettu hyvin tukalaan tilanteeseen. Miten kehittää Yleisradiota, kun ei tiedetä, mikä on yhtiön rahoitus parin vuoden päästä.”

Jos Jungner olisi aito toimitusjohtaja aidossa yrityksessä, hänelle olisi paljastunut karu totuus jo kauan sitten.

Yhdenkään markkinatalouden myllytyksessä seikkailevan yrityksen pomo ei tiedä, miten firma rahoittaa toimintansa kahden vuoden päästä. Tai että onko koko puljua edes olemassa silloin.

Siitä huolimatta kaikissa aidoissa yrityksissä on kehitettävä toimintaa. Ainakin keskipitkän aikavälin suunnitelmat on laadittava. Epävarmuutta on siedettävä.

Kuulemma Jungnerille on tarjottu jo monenmoista hommaa, joihin hän voi siirtyä Yle-pestinsä jälkeen. Äijälle on luvassa valaistuksen hetkiä, jos hän sattuu eksymään oikean yrityksen oikeaksi vetäjäksi.

Älä heittäydy lattialle sätkimään, oli yhtiösi tulevaisuus miten epävarma tahansa. Juuri silloin johtajan veri punnitaan.

– Toivoisin tietenkin, että saisin koulutustani ja kokemustani vastaavaa tekemistä. Vuosi on pitkä aika.

– Joo, totta kai, vastasi Apunen. – Edisteellä on roppakaupalla insinöörille sopivia hommia.

– Niin, muistathan kuitenkin, etten ole insinööri, vaan DIPLOMI-insinööri. Se on kuitenkin ihan eri…

– Aaaivan, hyvä tarkennus! Mieleen tulee monta nimenomaan DIPLOMI-insinöörille sopivaa duunia, Apunen hymyili vinosti.

Näin alkoi orjapestini Edisteen palveluksessa tasan vuosi sitten helmikuussa. Olin ajatellut, että voisin hoitaa esimerkiksi markkinointitehtäviä.

Toisin kävi. Ihmettelinkin, miksi Apunen halusi passini haltuunsa heti aluksi.

En selitä enempää. Kerron esimerkin tyypillisestä työpäivästä. Tai oikeastaan näytän vain kuvasarjan, jonka liitin The Worst Place to Work 2010 -kilpailuhakemukseen.

LIITE 1

Kun Ediste Oy:n toimitusjohtaja Apunen on joskus yhdeksän jälkeen hilannut ahterinsa Keilaniemeen, hän haluaa nauttia aamukahvin ja lukea päivän Hesarin.

Jakajan jäljiltä vielä kylmä ja ryppyinen aviisi ei kuitenkaan kelpaa sellaisenaan. Se on ensin silitettävä.

Antti "Eichmann" Apuselle kelpaa vain silitetty Hesari - klikkaa kuva täysikokoiseksi

Puoli yhdentoista maissa johtaja on valmis ryhtymään ns. töihin. Apunen on kuljetettava asiakaskäynnille. Hän kutsuu kuljettajaansa aina Aaltoseksi, oli tämän nimi mikä tahansa. Silloin hänen kuulemma “ei tarvitse muistaa turhia nimiä”.

Apunen kutsuu kuljettajaansa aina Aaltoseksi, koska silloin hänen kuulemma "ei tarvitse muistaa turhia nimiä" - klikkaa kuva täysikokoiseksi

Apusen arvolle ei tietenkään sovi mikä tahansa kulkuväline. Sen on oltava enintään 1-vuotias musta Audi A8, joka maksaa varusteineen sellaiset 170 tonnia. Kuskin penkin on oltava aina niin edessä kuin ikinä, jotta maestron patiinit mahtuvat matkustamaan väljästi. Jos ykkösauto on huollossa, tilalle on vuokrattava Kovaselta vastaava peli.

Apusen Chez Dominiquessa nauttiman yhdeksän ruokalajin lounaan (136 €) jälkeen palaamme toimistolle. On iltapäiväkahvin aika. Kuppi on tarjoiltava hopealautaselta, mikään muu ei kelpaa.

Pitkän lounaan jälkeen on iltapäiväkahvin aika - klikkaa kuva täysikokoiseksi

Kun talvipäivä kääntyy iltaan, vuorossa on kenkien kiillotusta. Apusen omien lisäksi on huollettava myös hänen vaimonsa flamenco-kengät, Apusen sukellusräpylät ja kyllästettävä perheen koiran talvitöppöset.

Apusen, hänen vaimonsa ja koiransa kengät on huollettava päivittäin - klikkaa kuva täysikokoiseksi

Eikä siinä vielä kaikki. Jokaisen työpäivän päätteeksi on inventoitava Edisteen Persmedia-varasto ylitöinä. Sillä ei ole merkitystä, onko kukaan edes käynyt varastohuoneessa sitten edellisen illan laskennan.

Ediste-persmedia-varasto on inventoitava päivittäin - klikkaa kuva täysikokoiseksi

Yleensä pakerrus päättyy niin myöhään, että kotiin on turha enää raahautua. Seuraavana aamuna sama samba alkaa jälleen alusta.

Sama samba alkaa alusta taas seuraavana aamuna - klikkaa kuva täysikokoiseksi

Tuskin enää ihmettelet, miksi Ediste valittiin surkeimmaksi työpaikaksi Suomessa vuonna 2010. Tuomariston mukaan “hakemuksesta välittyi luonteva, ihmiskauppiaalle sopiva johtamistyyli ja suoraan siirtomaa-ajalta periytyvä yrityskulttuuri”.

Ediste on valittu Suomen surkeimmaksi työpaikaksi 2010

Kun Uudenmaan työsuojelupiiri kuuli Edisteen oloista, tarkastaja Einari Pönäkkä ampaisi paikalle. Hän oli järkyttynyt näkemästään.

– Tilanne on verrattavissa Suomen turkiseläinten kasvattajain liiton puheenjohtajan kettutarhaan, Pönäkkä totesi. – Sielläkin sentään siistittiin paikat ennen kunnaneläinlääkärin tarkastusta. Edisteen johto ei ole vaivautunut edes peittelemään jälkiään.

Uusi, kunnon revanssiin tähtäävä veto on jo lyöty.

En nyt ala vatvoa yhtään sitä, miten junat saataisiin kulkemaan ajoissa. Se lienee savotta, johon vaikuttaa miljoona isoa ja pientä asiaa.

Mutta silmääni pistää tärkeä yksityiskohta, joka olisi korjattavissa saman tien – jos vain johtaja niin määräisi.

Aamun HS (21.2.2010) kirjoittaa, mitä VR:n viestintäjohtaja Hanna von Wendt on mieltä asiakkaille tarjottavista hyvityksistä. Hänen mukaansa junahenkilökunta on koulutettu tarjoamaan matkustajille ateria- ja kahvilippuja.

Mutta sitten seuraa ällistyttävä osuus. Hyvityksiä ei jostain syystä tarjota pyytämättä:

“Ei kaikkea anneta suoraan. Eihän lentoliikenteessäkään aterialippuja noin vain jaeta.”

Lisäksi yhtiön edustajat kertovat joka käänteessä, että petetyt matkustajat saattavat saada korvausta “hakemusta vastaan”.

Vain todella tsaarinaikaisen laitoksen johdosta voi löytyä vastaavaa asennetta.

Palvelutarjoaja hyvittää ilmiselvätkin törppöilynsä vain, jos asiakas kehtaa, osaa tai jaksaa sitä anoa!

Jotenkin saattaisin ymmärtää nuivan saiturilinjan, jos firma olisi konkurssikypsä. Mutta kun se on rikas.

Omavaraisuusaste on peräti 83 prosenttia. Kassassa nököttää joutilaana voitonjakokelpoisia varoja yli 210 miljoonaa euroa.

Tässä pari käytännön esimerkkiä, miten asioita hoitavat aidosti asiakaspalveluun panostavat yritykset.

1. Ravintola Teatteri pari viikkoa sitten

Pariskunta on tilannut ruokansa ja juttelee niitä näitä. Yhtäkkiä tarjoilija tulee pyytämään anteeksi, että pääruoat viipyvät. Hän kysyy, maistuisiko hummerikeitto hyvitykseksi tässä odotellessa.

Ruokailijat saavat ällistyksekseen ylimääräiset annokset eteensä saman tien.

Näin kävi siis ennen kuin kummankaan mielessä ehti edes käväistä ajatus, että sapuska saattaisi olla myöhässä.

2. Stockmann-tavaratalo pari päivää sitten

Nainen menee kysymään, ovatko hänelle tilatut pukineet mahtaneet jo saapua. Käy ilmi, että ne ovat tulleet jo ajat sitten, mutta kukaan ei ilmeisesti ole muistanut ilmoittaa asiasta.

Myyjä iskee asiakkaansa kouraan kaksi viiden euron kahvilippua hyvitykseksi mieliharmista, jota ostaja ei ollut edes ehtinyt vielä itselleen kehittää.

Jokaiselle vähänkin ajattelevalle ihmiselle on selvää, että vahinko kannattaisi hyvittää oma-aloitteisesti jo ennen kuin asiakas on edes huomannut ongelmaa. Sillä tavoin rakennetaan elämänmittaisia asiakassuhteita.

Jos olisin itse VR:n johtaja, määräisin tästä päivästä alkaen hyvityksen jokaiselle kärsineelle siitä riippumatta, onko tämä ehtinyt sitä edes valittaa. Se olisi vähintä, mitä voisin tehdä. Eikä tähän tarvittaisi kuin päätös.

Asiakaspalvelijan aloite on kymmenen kertaa tehokkaampi kuin reaktio.