Arkisto aiheelle ‘Johtaminen’

DIPLOMI-insinöörin vuosi aaltosena

22.02.2010

Antti “Eichmann” Apunen istui itseensä tyytyväisen näköisenä pöydän toisella puolen. Otin aloitteen.

– Toivoisin tietenkin, että saisin koulutustani ja kokemustani vastaavaa tekemistä. Vuosi on pitkä aika.

– Joo, totta kai, vastasi Apunen. – Edisteellä on roppakaupalla insinöörille sopivia hommia.

– Niin, muistathan kuitenkin, etten ole insinööri, vaan DIPLOMI-insinööri. Se on kuitenkin ihan eri…

– Aaaivan, hyvä tarkennus! Mieleen tulee monta nimenomaan DIPLOMI-insinöörille sopivaa duunia, Apunen hymyili vinosti.

Näin alkoi orjapestini Edisteen palveluksessa tasan vuosi sitten helmikuussa. Olin ajatellut, että voisin hoitaa esimerkiksi markkinointitehtäviä.

Toisin kävi. Ihmettelinkin, miksi Apunen halusi passini haltuunsa heti aluksi.

En selitä enempää. Kerron esimerkin tyypillisestä työpäivästä. Tai oikeastaan näytän vain kuvasarjan, jonka liitin The Worst Place to Work 2010 -kilpailuhakemukseen.

LIITE 1

Kun Ediste Oy:n toimitusjohtaja Apunen on joskus yhdeksän jälkeen hilannut ahterinsa Keilaniemeen, hän haluaa nauttia aamukahvin ja lukea päivän Hesarin.

Jakajan jäljiltä vielä kylmä ja ryppyinen aviisi ei kuitenkaan kelpaa sellaisenaan. Se on ensin silitettävä.

Vain silitetty Hesari kelpaa

Antti "Eichmann" Apuselle kelpaa vain silitetty Hesari - klikkaa kuva täysikokoiseksi

Puoli yhdentoista maissa johtaja on valmis ryhtymään ns. töihin. Apunen on kuljetettava asiakaskäynnille. Hän kutsuu kuljettajaansa aina Aaltoseksi, oli tämän nimi mikä tahansa. Silloin hänen kuulemma “ei tarvitse muistaa turhia nimiä”.

Apunen kutsuu kuljettajaansa aina Aaltoseksi

Apunen kutsuu kuljettajaansa aina Aaltoseksi, koska silloin hänen kuulemma "ei tarvitse muistaa turhia nimiä" - klikkaa kuva täysikokoiseksi

Apusen arvolle ei tietenkään sovi mikä tahansa kulkuväline. Sen on oltava enintään 1-vuotias musta Audi A8, joka maksaa varusteineen sellaiset 170 tonnia. Kuskin penkin on oltava aina niin edessä kuin ikinä, jotta maestron patiinit mahtuvat matkustamaan väljästi. Jos ykkösauto on huollossa, tilalle on vuokrattava Kovaselta vastaava peli.

Apusen Chez Dominiquessa nauttiman yhdeksän ruokalajin lounaan (136 €) jälkeen palaamme toimistolle. On iltapäiväkahvin aika. Kuppi on tarjoiltava hopealautaselta, mikään muu ei kelpaa.

Apusen kahvi ei maistu, jos sitä ei tarjoilla oikein

Pitkän lounaan jälkeen on iltapäiväkahvin aika - klikkaa kuva täysikokoiseksi

Kun talvipäivä kääntyy iltaan, vuorossa on kenkien kiillotusta. Apusen omien lisäksi on huollettava myös hänen vaimonsa flamenco-kengät, Apusen sukellusräpylät ja kyllästettävä perheen koiran talvitöppöset.

Apusen kengät on kiillotettava päivittäin

Apusen, hänen vaimonsa ja koiransa kengät on huollettava päivittäin - klikkaa kuva täysikokoiseksi

Eikä siinä vielä kaikki. Jokaisen työpäivän päätteeksi on inventoitava Edisteen Persmedia-varasto ylitöinä. Sillä ei ole merkitystä, onko kukaan edes käynyt varastohuoneessa sitten edellisen illan laskennan.

Ediste-persmedia-varasto on inventoitava päivittäin

Ediste-persmedia-varasto on inventoitava päivittäin - klikkaa kuva täysikokoiseksi

Yleensä pakerrus päättyy niin myöhään, että kotiin on turha enää raahautua. Seuraavana aamuna sama samba alkaa jälleen alusta.

Yöksi on turha mennä kotiin

Sama samba alkaa alusta taas seuraavana aamuna - klikkaa kuva täysikokoiseksi

Tuskin enää ihmettelet, miksi Ediste valittiin surkeimmaksi työpaikaksi Suomessa vuonna 2010. Tuomariston mukaan “hakemuksesta välittyi luonteva, ihmiskauppiaalle sopiva johtamistyyli ja suoraan siirtomaa-ajalta periytyvä yrityskulttuuri”.

Worst Place to Work in Finland 2010

Ediste on valittu Suomen surkeimmaksi työpaikaksi 2010

Kun Uudenmaan työsuojelupiiri kuuli Edisteen oloista, tarkastaja Einari Pönäkkä ampaisi paikalle. Hän oli järkyttynyt näkemästään.

– Tilanne on verrattavissa Suomen turkiseläinten kasvattajain liiton puheenjohtajan kettutarhaan, Pönäkkä totesi. – Sielläkin sentään siistittiin paikat ennen kunnaneläinlääkärin tarkastusta. Edisteen johto ei ole vaivautunut edes peittelemään jälkiään.

Uusi, kunnon revanssiin tähtäävä veto on jo lyöty.

Jos olisin VR:n johtaja

21.02.2010

VR on kyllä mielenkiintoinen yritys. Tuore toimitusjohtaja Mikael Aro vaikuttaa yllättävän hampaattomalta selittelijältä.

En nyt ala vatvoa yhtään sitä, miten junat saataisiin kulkemaan ajoissa. Se lienee savotta, johon vaikuttaa miljoona isoa ja pientä asiaa.

Mutta silmääni pistää tärkeä yksityiskohta, joka olisi korjattavissa saman tien – jos vain johtaja niin määräisi.

Aamun HS (21.2.2010) kirjoittaa, mitä VR:n viestintäjohtaja Hanna von Wendt on mieltä asiakkaille tarjottavista hyvityksistä. Hänen mukaansa junahenkilökunta on koulutettu tarjoamaan matkustajille ateria- ja kahvilippuja.

Mutta sitten seuraa ällistyttävä osuus. Hyvityksiä ei jostain syystä tarjota pyytämättä:

“Ei kaikkea anneta suoraan. Eihän lentoliikenteessäkään aterialippuja noin vain jaeta.”

Lisäksi yhtiön edustajat kertovat joka käänteessä, että petetyt matkustajat saattavat saada korvausta “hakemusta vastaan”.

Vain todella tsaarinaikaisen laitoksen johdosta voi löytyä vastaavaa asennetta.

Palvelutarjoaja hyvittää ilmiselvätkin törppöilynsä vain, jos asiakas kehtaa, osaa tai jaksaa sitä anoa!

Jotenkin saattaisin ymmärtää nuivan saiturilinjan, jos firma olisi konkurssikypsä. Mutta kun se on rikas.

Omavaraisuusaste on peräti 83 prosenttia. Kassassa nököttää joutilaana voitonjakokelpoisia varoja yli 210 miljoonaa euroa.

Tässä pari käytännön esimerkkiä, miten asioita hoitavat aidosti asiakaspalveluun panostavat yritykset.

1. Ravintola Teatteri pari viikkoa sitten

Pariskunta on tilannut ruokansa ja juttelee niitä näitä. Yhtäkkiä tarjoilija tulee pyytämään anteeksi, että pääruoat viipyvät. Hän kysyy, maistuisiko hummerikeitto hyvitykseksi tässä odotellessa.

Ruokailijat saavat ällistyksekseen ylimääräiset annokset eteensä saman tien.

Näin kävi siis ennen kuin kummankaan mielessä ehti edes käväistä ajatus, että sapuska saattaisi olla myöhässä.

2. Stockmann-tavaratalo pari päivää sitten

Nainen menee kysymään, ovatko hänelle tilatut pukineet mahtaneet jo saapua. Käy ilmi, että ne ovat tulleet jo ajat sitten, mutta kukaan ei ilmeisesti ole muistanut ilmoittaa asiasta.

Myyjä iskee asiakkaansa kouraan kaksi viiden euron kahvilippua hyvitykseksi mieliharmista, jota ostaja ei ollut edes ehtinyt vielä itselleen kehittää.

Jokaiselle vähänkin ajattelevalle ihmiselle on selvää, että vahinko kannattaisi hyvittää oma-aloitteisesti jo ennen kuin asiakas on edes huomannut ongelmaa. Sillä tavoin rakennetaan elämänmittaisia asiakassuhteita.

Jos olisin itse VR:n johtaja, määräisin tästä päivästä alkaen hyvityksen jokaiselle kärsineelle siitä riippumatta, onko tämä ehtinyt sitä edes valittaa. Se olisi vähintä, mitä voisin tehdä. Eikä tähän tarvittaisi kuin päätös.

Asiakaspalvelijan aloite on kymmenen kertaa tehokkaampi kuin reaktio.

Ediste valittu Suomen surkeimmaksi työpaikaksi

19.02.2010

Edisteen iskulause on ollut alusta asti “Ei laulua, ei leikkiä”.  Yhtiön omistajat ovat aina noudattaneet tätä ääneen lausumaansa ankeaa linjaa myös käytännössä.

Tinkimätön johdonmukaisuus on nyt palkittu. Ediste on valittu Suomen surkeimmaksi työpaikaksi vuonna 2010.

Valinnan takana on maailmanlaajuisesti toimiva The Worst Place to Work® Institute, Inc.

Worst Place to Work in Finland

Ediste on valittu Suomen surkeimmaksi työpaikaksi

Ediste julkaisee tässä blogissa tarkemman koosteen voittonsa taustoista ja vuoden 2009 tapahtumista tulevana maanantaina 22.2.2010.

Mukana on myös kuohuttava kuvareportaasi sekä Uudenmaan työsuojelupiirin edustajan Einari Pönäkän näkemys Edisteen pöyristyttävistä oloista.

Kivireki menestyjälle, turboahdin perässähiihtäjälle

11.02.2010

Jos teet työstäsi hauskempaa, kasvaako tuottavuutesi? William Hart ja Dolores Albarracín päättivät etsiä vastauksen tähän mielipiteitä jakavaan kysymykseen*.

Ensimmäisessä kokeessa osallistujille näytettiin voittamiseen ja menestymiseen liittyviä sanoja. Sanat esitettiin niin nopeasti, että tietoinen tajunta ei ehtinyt reagoida. Seuraavaksi osallistujat tekivät tehtäviä, joiden tulokset mitattiin.

Osallistujat jakautuivat kahteen ryhmään. Tehokkuuteen liittyvien sanojen näyttäminen paransi selkeästi jo ennestään motivoituneiden osallistujien suorituksia.

Seuraavaksi tutkijat antoivat osallistujille sanallista hahmotuskykyä vaativan tehtävän. Kunkin koekaniinin työ keskeytettiin hetken kuluttua ja hänelle tarjottiin kahta vaihtoehtoa. Osallistuja saattoi joko jatkaa tehtävän ratkaisua tai siirtyä mielestään mukavamman tehtävän pariin.

Motivoituneet osallistujat jatkoivat tehtävän parissa. Heikommin pärjänneet vaihtoivat useimmiten tehtävää.

Tämä tulos oli maalaisjärjelläkin pääteltävissä ja odotettavissa. Mutta yllätys piilikin tutkimuksen seuraavassa vaiheessa.

Osallistujia valmisteltiin taas menestykseen liittyvillä sanoilla. Tällä kertaa seurannut vaikea sanallinen testi kuvailtiinkin hauskaksi harjoitukseksi.

Tulos käänsi odotukset päälaelleen. Tavoitteensa korkealle asettaneet ja motivoituneet osallistujat pärjäsivät paljon huonommin kuin aiemmin heikommat suorittajat.

Tutkimus osoitti, että huippumotivoituneelle tehtävän hauskuus on kuin punainen vaate. Se syö innostusta ja heikentää tuloksia olennaisesti.

Heikosti motivoituneella tekijällä lopputulos oli päinvastainen. Hauska tehtävä kannusti yrittämään selkeästi aiempaa enemmän. Eikä vaikutus näkynyt pelkästään motivaatiossa, vaan myös testitulokset paranivat kertaheitolla.

Tutkimus kertoo, miksi keskiarvoihin perustuva koulutus tuottaa huonoja tuloksia.

Jos koulutat asiakkaitasi tai työntekijöitäsi, älä tunge kaikkia samaan makkarakoneeseen. Mittaa ryhmän jäsenten osaaminen ja motivaatio etukäteen. Tee työnteosta hauskaa vain tarvittaessa.

* William Hart ja Dolores Albarracín: The effects of chronic achievement motivation and achievement primes on the activation of achievement and fun goals. Journal of Personality and Social Psychology 2009.

Miten tunnistat tyhmät hätäreaktiot?

14.01.2010

Vuosia sitten olin Kajaanissa vetämässä asemointikoulutusta. Asemointi tarkoittaa keinoja, joilla yritys, palvelu tai tuote saadaan erottumaan kilpailijoistaan.

Jo aamupäivällä eräs paikallinen, kokenut yrittäjä laukaisi legendaarisen kommenttinsa:

Kyllä tuo asemointi varmaan siellä Helsingissä toimii. Mutta ei se kyllä täällä Kajaanissa onnistu!

Aivan kuin hän olisi väittänyt, että ehkä etelän asiakkaat hengittävät ilmaa. Mutta eivät he siellä Kainuussa mitään hengitä.

Se on sitten toinen asia, että tuo kuulijani reaktio oli tietenkin oma vikani. En saanut asemoinnin ideaa kaupaksi lainkaan toivomallani tavalla.

Törmäsin hiljattain (Kindle-versionakin myytävään) kirjaan nimeltään Blind Spots: Why Smart People Do Dumb Things. Sen kirjoittaja Madeleine L. Van Hecke käsittelee syitä, jotka saavat meidät kaikki tekemään (ja laukomaan) typeryyksiä.

Yksi jokaiselle tuttu pönttöilyn laji on hätäreaktio. Asiakkaasi tai kollegasi möläyttää mielipiteen, joka jumittaa neuvottelut siihen paikkaan.

Erityisen yleisiä hätäiset päätelmät ovat tilanteissa, joissa joku yrittää esittää jotain uutta ideaa tai näkökulmaa. Van Hecke oli listannut neljä tavallisinta idean torppaamiseen käytettyä hätäreaktion perustyyppiä:

1. Hyökkäys henkilöä vastaan

Tavalla tai toisella hätäilijä on ehkä jopa etukäteen päättänyt, että idean esittäjä on typerys. Sen jälkeen hän itse on kyvytön pohtimaan, oliko tuon ärsyttävän taulapään esittämä ajatus minkään arvoinen.

2. Ratkaisu ei ole täydellinen

Tämä on ainakin itselleni kaikkein tutuin vastaväite. Etenkin asiantuntija keksii ideasta kuin ideasta puoli tusinaa heikkoutta välittömästi. Koska ajatus ei ole täydellinen, sitä on turha pohtia sen enempää.

3. Vaihtoehtoja on vain kaksi

Tätä voisi varmaan kutsua myös mustavalkoiseksi ajatteluksi. Vastarannan kiiski päätyy äkkiä siihen, että on hyväksyttävä uusi idea sellaisenaan – tai muuten on jatkettava vanhaan malliin. Mitään muita vaihtoehtoja tai reittejä ei hänen mielestään ole olemassakaan.

4. Tunteet ohittavat järjen

Esimerkiksi taloushallinnon ulkoistusidea on huono siksi, että jo 17 vuotta reskontrassa pakertanut Maire saattaisi joutua työttömäksi. Vaikka säästö olisi miljoonia vuodessa, (usein aivan perusteeton) murhe Mairen kohtalosta viivyttää väistämätöntä päätöstä.

Lieneekö myös luopumisen tuska tuota neloskategoriaa? Siihenkin meistä jokainen törmää vähän väliä. Bisneksen suunta on se mikä se on, koska jo tehtyjä päätöksiä on niin noloa perua. Reippaat takinkääntäjät ja tuuliviirit olisivat monesti kullan arvoisia.

Tarkkaile itseäsi. Kun kuulet radikaalin ajatuksen, turvaudutko heti johonkin neljästä hätäreaktiosta?

Uskallatko ottaa riskin?

15.12.2009

Lauantain 12.12. Helsingin Sanomat kertoo jälleen karusti suomalaisten talousosaamisesta.

Lama yllätti. Suomalaiset myivät häthätää osakkeensa halvalla pois. Turpiin tuli, mutta ei se mitään.

Rahat makaavat nyt korkosijoituksissa tai vielä turvallisemmilla säästötileillä. Se tarkoittaa, että inflaatio nakertaa pääomaa hitaasti, mutta varmasti.

Jutusta pistää silmään timantiksi tiivistetty oivallus: ”Reaalituotto edellyttää riskiä, mutta kukaan ei osaa varmasti sanoa, että riski kannattaa.”

No voi hyvänen aika sentään. Jos joku voisi luvata, että rahan lapioiminen osakkeisiin kannattaa, niin silloinhan ei tietenkään olisi kyse riskistä vaan setelipainokoneesta.

Jutussa toistetaan myös vanha totuus, tällä kertaa Credit Suisse –pankin tutkimuksen muodossa. Osakesijoittaminen kannattaa, kun tarkasteluväli on tarpeeksi pitkä. Sen sijaan tuotto alle kymmenen vuoden aikavälillä on sattuman kauppaa.

Miksi tätä on niin vaikea uskoa?

Jutun kirjoittaja Matias Möttölä arvelee, että syy sijoitusinnon puutteeseen voisi olla ”kirjava tarjonta ja heikot tiedot”. Eli TJ Group -tyyppisiä varmoja ravihevosia ei ole tarjolla riittävästi, jotta jonottaminen Aleksanterikadulla kiinnostaisi.

Sijoitusastrologia ja muut sääennusteiden tasoiset aavistukset osakemarkkinoiden liikkeistä herättävät innostusta vain hyvinä aikoina, kun sepitteiden tueksi on esittää muutama miljonääri.

Jutussa puhutaan myös uudesta eläkesäästämisen veroedusta, josta pääsemme nauttimaan ensi vuonna. Tähänkin etuun liittyy kuulemma ongelma. Osaamattomat kun saattavat ”arkuuttaan tehdä sijoituspäätöksiä, joita joutuvat katumaan.”

Helsingin kauppakorkeakoulun rahoituksen professori Markku Kaustialla on onneksi ratkaisu ongelmaan. Hänen mukaansa eläkesäästämiseen pitäisi saada ”automaatti, joka tekisi viisaan ratkaisun myös päättämättömän puolesta.”

Pienellä räätälöinnillä Kaustian koneesta voisi kenties kehittää yrittäjien oman mietintämyssyn, joka estäisi tyhmät ratkaisut ja vapauttaisi lamaantuneet toimitusjohtajat päättämättömyyden lumouksesta.

Koska viimeksi otit todellisen riskin tuotteesi kehityksessä tai markkinoinnissa? Vai annatko kilpaijoidesi aina päättää ja peesaat itse riskittä (ja surkealla katteella) perässä?

Luuletko olevasi rahoitusbisneksessä?

30.11.2009

Monet yrittäjät ja johtajat ovat liian kilttejä, kun joku keksii pyytää rahoitusta omalle liiketoiminnalleen.

Viime viikolla lehdessä oli juttu siitä, miten suuret konepajat ovat alkaneet “sopia” maksuajoista (Pidennetyt maksuajat käynnistivät kapinan, KL 26.11.2009).

Isojen asiakkaiden ostajat olivat lähettäneet tukkureille kirjallisia ota tai jätä -henkisiä kirjallisia ilmoituksia, että maksuajat tulevat venymään jopa useita kuukausia.

Terästukkuri Flinkenbergin toimitusjohtaja Bernt Ehrnrooth totesikin, ettei hän suostu moiseen yksipuoleiseen saneluun. Hän sai taustatukea esimerkiksi Onniselta ja Kontinolta.

Konepajojen tyyli on tietenkin poikkeuksellisen tyly. Mutta jokainen myyjä tai johtaja törmää ajoittain vastaaviin kyselyihin. Ne saattavat kuulostaa harmittomilta, mutta eivät ne sitä ole:

“Budjettimme on tältä vuodelta käytetty. Sopiiko, että toimitus on tänä vuonna, mutta maksamme laskun vasta keväällä?”

“Voisimmeko tehdä oravannahkakauppaa? Sillä tavalla välttäisimme veroja.”

“Kasvamme niin kovaa vauhtia, että kassamme on tyhjä. Käykö, että maksamme koko summan vasta, kun projekti on paketissa?”

“Meillä on otettu käyttöön sähköinen laskujen kierrätys. Saatavanne ovat vain jääneet jonnekin prosessiin.”

“Tekesin rahat tulevat vasta kuuden kuukauden päästä. Onko OK, että maksamme vasta silloin?”

Suhtaudun tällaisiin kyselijöihin erittäin epäluuloisesti. Vastaan heille lähes poikkeuksetta samalla tavalla.

“Ikävä kyllä yritykseni ei ole rahoitusbisneksessä. Jos tarvitsette lainaa, olkaa ystävälliset ja hakekaa sitä osakkeenomistajilta tai pankista.”

Tiukka linjani on joskus saattanut estää kaupat. Toisaalta en ole monikymmenvuotisen yrittäjäurani aikana tehnyt euroakaan luottotappiota.

Etenkin tällaisina vaikeina aikoina maksulintsareiden kanssa kannattaa olla tarkkana. Sen verran olen saanut tutustua tuotteistusprojekteissa perintäyhtiöiden elämään, että yksi perussääntö on tullut selväksi.

Jokainen ylimääräinen viivästyspäivä kasvattaa luottotappion riskiä rajusti. Mitä enemmän suoritus on myöhässä, sitä todennäköisemmin jäät nuolemaan näppejäsi.

Siksi periaatteeni onkin, että isken nopeasti ja kylmästi, jos rahaa ei ala kuulua eräpäivään mennessä. Jos yksi huomautus ei auta, perintätoimisto saa toimeksiannon saman tien.

Tietysti joustan, jos hyvä asiakkaani sitä pyytää. Mutta kun tulee puhe maksuista, tilanne on toinen. Olen yhtä leppoisa huumoriveikko kuin Finnairin lentäjä, jonka nimikkoparkkiruutuun joku on täräyttänyt ruskean Ladan.

Toki useimmat myyjät kylvävät luottotappion siemenet jo silloin, kun he valitsevat asiakkaansa. Tai tarkemmin sanottuna silloin, kun he eivät niitä valitse.

Jos kaikki ovesta sisään horjahtaneet ostajaehdokkaat kelpaavat, ennen pitkää käy huonosti joka tapauksessa.

Pyöritätkö todella pankkia? Älä suostu hölmöyttäsi toisten bisnesten rahoittajaksi.

Toiseksi tärkein tehtäväsi

22.11.2009

Metroaseman vesivahinko ei saanut johtajia hoitamaan toiseksi tärkeintä tehtäväänsä.

Kirjoitin tasan kaksi vuotta sitten siitä, mikä on tehtävä ensiksi, kun huomaat sössineesi asiakkaan palvelun (Musta laatikko, osa 3).

Et suinkaan ryhdy korjaamaan vikaa. Sen sijaan soitat asiakkaalle.

Mutta heti sen jälkeen on vuorossa toiseksi tärkein tehtäväsi. Tietenkin korjaat virheen. Lisäksi huolehdit heti, ettei sama ongelma pääse toistumaan.

Oli mielenkiintoista lukea tämän aamun Hesarista, että vesivuoto kasteli Rautatientorin metroaseman uudelleen. Pelastuslaitos oli taas päässyt pumppaamaan satoja kuutioita vettä aseman uumenista.

Käsittämätöntä oli se, että syy oli jälleen sama. Edellisellä kerralla ratkennut putki (tai siihen asennettu sulkuventtiili) paukahti taas. Ja vesi tuli edelleen sisään samasta salaperäisestä suojatunnelin seinään timanttiporalla puhkaistusta aukosta.

Lehdessä sekä HKL:n että Helsingin Veden pomot selittelivät. Uusi vuoto ei kuulemma viivästytä metroaseman “avajaisia” enää enempää.

Toimittaja ei kuitenkaan kysynyt mielestäni kaikkein oleellisinta kysymystä:

Mitä helvettiä, eikö sitä suojatunnelin reikää ole vieläkään tukittu?!

Miljoonavahingot aiheuttaneesta jättivuodosta on kulunut jo kaksi viikkoa. Sinä aikana herrat johtajat eivät ole saaneet komennetuksi äijiään sen vertaa, että nämä olisivat käyneet pulttaamassa teräskannen suojatunnelin betoniseinässä ammottavaan reikään.

Hoida ensin viestintä. Sen jälkeen on vuorossa toiseksi tärkein tehtäväsi. Ryhdy välittömästi toimiin, joilla estät vahinkoa toistumasta.

Kannata sinäkin epätasa-arvoa

16.11.2009

Tietenkin maamme johto olisi pitänyt rokottaa heti ensimmäisten joukossa. Toivottavasti et esimiehenä tai yrittäjänä sorru vastaavaan hölmöilyyn muka tasa-arvon nimissä.

Viime viikolla eduskunnan puhemies Sauli Niinistö ehdotti, että presidentti ja ministerit rokotettaisiin heti sikainfluenssaa vastaan.

Pitihän se arvata, mikä oli reaktio. Pääministeri tyrmäsi ajatuksen. Halonenkin kieltäytyi piikistä.

Mitä muuta voi odottaa presidentiltä, joka on niin olevinaan tavallisen kansan kaveri? Tai pääministeriltä, joka rakentaa (ainkin melkein) itse omat talonsa.

Rokotteista muka tasa-arvon nimissä kieltäytyvät johtajat ovat typeryksiä.

Jos kaikki olisivat tasa-arvoisia, miksi tarvittaisiin johtajia lainkaan? Entä minkä ihmeen takia maksamme huippuliksoja päättäjille, jos sillä ei ole mitään merkitystä, ovatko he työkykyisiä vai eivät?

Tasan 28 vuotta sitten näihin aikoihin nökötin viestiryhmäni kanssa puolijoukkueteltassa Levi-tunturin kupeessa Kittilässä. Pakkasta oli päivisinkin 20-30 astetta. Evääksi saamamme appelsiinit pysyivät umpijäässä koko viikon.

Vaikka jokaisella oli jalassa neljät tai viidet housut, tunti tai kaksi taivasalla oli väijyvuorossa vaanivalle paha rasti. Ajattelinkin, että ottaisin osan vuoroista itselleni. Miehistöni hukeja voitaisin vastaavasti lyhentää.

Kun joukkueenjohtajamme kuuli ideastani, hän kielsi sen jyrkästi.

Jos ryhmänjohtaja on rättiväsynyt, hän alkaa tehdä typeriä päätöksiä. Sen jälkeen hukka perii koko porukan.

Hän selitti, että niin jalo kuin ajatukseni ehkä olikin, oma kuntoni oli kaikkein tärkeintä. En sitten mennyt vartioon, vaan nukuin pari tuntia muita enemmän.

Ei kauneusunillani tietenkään ollut harjoitusoloissa mitään todellista merkitystä. Mutta kouluttajamme näkökulma jäi hyvin mieleen. Idea on sama kuin lentokoneen hätäohjeissa.

Laita happinaamari ensin itsellesi. Auta vasta sitten muita.

Yrityksissä näen typerän tasa-arvon merkkejä vähän väliä. Monet johtajat ensinnäkin luulevat, että moderni pomo on alaistensa ystävä.

Mikäs siinä, mutta kun johtajan pitäisi myös edellyttää asioita. Se ei oikein tahdo onnistua, jos samalla pitäisi olla mielin kielin joka suuntaan.

Olen nähnyt sitäkin, että johtaja nyhertää töitään kaikkein huonoimmilla välineillä. Esimies haluaa näyttää alaisilleen, ettei hän luule olevansa muita parempi. Käytännössä kallispalkkaisimman aikaa valuu viemäriin joka päivä.

Kaikkein ikävintä on se, että tasa-arvon ajatus vesittää yrityksen asiakastavoitteet.

Merita-pankin toimitusjohtaja Pertti Voutilainen tuli sanoneeksi marraskuun alussa 1999 tv-uutisissa, että hänen pankillaan on hyviä ja huonoja asiakkaita. Ja että kannattamattomista asiakkaista voisi hänen puolestaan huolehtia joku muu, vaikkapa valtio.

Nämä maalaisjärkiset ajatukset johtivat siihen, että Voutilainen sai passituksen eläkkeelle.

Tietenkin markkinataloudessa toimivat yritykset pyrkivät haalimaan hyviä asiakkaita ja potkimaan huonot pellolle. Niin ne tekivät ennen Voutilaisen lausuntoa ja niin ne ovat tehneet sen jälkeen. Samoin toimii jokainen täyspäinen esimies ja yrittäjä.

Kannata sinäkin epätasa-arvoa. Johtaja on tärkeämpi kuin työntekijä. Hyvä työntekijä on usein 10 kertaa tehokkaampi kuin huono. Hyvä asiakas on jopa satoja kertoja tärkeämpi kuin huono asiakas.

Kuinka vokottelet asiantuntijan palkkalistoillesi?

30.08.2009

Tarvitsen lisää asiantuntijoita palkkalistoillemme. Kilpailu työntekijöistä on alallamme ankaraa. Kuinka löydän ja valitsen heistä parhaat?

Hyvän työntekijän tunnistaminen ja palkkaaminen on johtajan ylivoimaisesti vaikein tehtävä. Kaikki muu on siihen verrattuna lasten leikkiä.

Olen toisinaan onnistunut löytämään loistavia tyyppejä. Mutta paljon useammin olen katunut sinisilmäisyyttäni.

Koska olen sössinyt niin monesti, oppejakin on jäänyt mieleen. Tässä niistä kymmenen tärkeintä:

1. Riko välinpitämättömyyden muuri

Hyvistä työntekijöistä on aina ollut ja tulee olemaan pula. Parhailla ammattilaisilla riittää vaihtoehtoja. He tietävät arvonsa, työnantajat anelkoot hattu kourassa.

Joudut siis myymään ja markkinoimaan työpaikkaasi. Tehtävääsi ei helpota se, että eliittijoukoilla on kaikki hyvin. Parhaat ovat harvoin liikkeellä.

Kohderyhmäsi ei piittaa piipityksestäsi. Jos aiot saada ehdokkaan huomion, joudut läpäisemään hänen välinpitämättömyytensä muurin.

Onneksi tämä vaihe on kohtalaisen helppo. Kuten olen aikaisemmin todennut, sinun tarvitsee vain erottua kilpailijoidesi säälittävästä ininästä (lue juttu Kuin jääkarhu Mustallamerellä).

Rohkaisevan esimerkin löydät tämän päivän Hesarista, talousliitteen etusivulta:

Trusteq-rekrytointi-ilmoitus, Helsingin Sanomat 30.8.2009

Trusteq Oy:n rekrytointi-ilmoitus, HS 30.8.2009

Trusteq Oy hakee ilmoituksellaan tällä kertaa tietoturva-asioista tajuavaa ionipipoa. Ilmoitus toimii sisäänheittona, tarina jatkuu verkossa osoitteessa trusteq.kasvaa.fi.

Monet vakuuttelevat rinta rottingilla, että pian heiltäkin tulee jotain edes aavistuksen tavanomaisesta poikkeavaa. Mutta kun suuret puheet pitäisi lunastaa, pupu pujahtaa pöksyyn.

Trusteqilaiset toimikoot näytteenä harvinaisesta porukasta, jonka pomoilla ei veri vapise. Heille reippaasta markkinoinnista on ollut pelkkää hyötyä.

2. Reagoi käsittämättömän nopeasti

Kaikissa myynti- ja markkinointitöissä lupausvaihetta seuraa lunastusvaihe.

Jos aiot saada napatuksi hyviä työntekijöitä, joudut lietsomaan odotuksia. Toisin sanoen annat lupauksia. Vokottelemasi ammattilainen alkaa arvioida yritystäsi välittömästi.

Lunastusvaihe alkaa toden teolla viimeistään silloin, kun työpaikastasi kiinnostunut ottaa ensimmäisen kerran yhteyttä.

Jokainen työnhakija toivoo, että olisit juuri hänestä erittäin kiinnostunut. Se saisi näkyä myös käytöksestäsi. Olisi hienoa, jos esimerkiksi suostuisit juttelemaan hänen kanssaan heti.

Auta armias, jos ensikokemus on onneton. Slurps vain ja pulputipul, kun rekrytointikampanjaan syytämäsi raha valuu viemäristä alas.

Tee kaikin mokomin ostaminen vaikeaksi. Leiki mykkäkoulua. Odota ainakin viikko ennen kuin reagoit hakijan viesteihin. Se on kaikkein tehokkain tapa pakastaa hänen fiiliksensä absoluuttiseen nollapisteeseen.

3. Muista myydä työkavereita

Kysy keneltä tahansa, mikä oli edellisessä firmassa kaikkein parasta.

Yhdeksän kertaa kymmenestä hän toteaa, ettei yritystä ole ikävä – ei sitten pätkääkään. Mutta sinne jääneitä mukavia työkavereita hän kaipaa.

Miten sovellat havaintoa rekrytointivaiheessa?

Nosta esiin tulevat kollegat. Anna aikaisemmin palkkaamiesi ihmisten kertoa, miksi he aikanaan päätyivät palvelukseesi. Käytä heidän kasvojaan ja puhetyyliään.

Viestisi teho kasvaisi aivan käsittämättömän tehokkaaksi, jos työntekijäsi saisivat kertoa suoraan myös siitä, mikä firmassasi mättää.

Muista esimerkin voima. Meistä jokainen ajattelee, että jos tuo (aivan itseni kaltainen) mimmi/heppu päätti mennä  tuonne töihin, kai minäkin voisin päättää samoin.

4. Älä piipitä

Jos aiot käyttää harvinaisen huippuammattilaisen rekrytointiin lehtimainosta, kitsastelu on väärä taktiikka. Älä edes yritä pärjätä postimerkin kokoisella ilmoituksella.

Olen kokeillut ihan omilla rahoillani, miten homma toimii. Tässä karut havainnot:

  1. Jos ostat ilmoituksen, joka on kooltaan 5 x 5 senttiä, saat nolla hakemusta.
  2. Jos ostat ilmoituksen, joka on kooltaan 10 x 10 senttiä, saat edelleen nolla hakemusta.
  3. Jos ostat ilmoituksen, joka on kooltaan 20 x 20 senttiä, saat 10 hakemusta.
  4. Jos ostat ilmoituksen, joka on kooltaan neljännessivun, saat jopa satoja hakemuksia.
  5. Jos ostat ilmoituksen, joka on puoli sivua tai isompi, hakemusten määrä ei oleellisesti kasva.

Jossain kulkee kriittinen pinta-ala. Jos ilmoituksesi jää kooltaan sen alle, et suinkaan säästä kuluja. Sen sijaan menetät rahasi – riippumatta siitä, miten nerokas ilmoituksesi sisältö on.

Vastaavasti liioittelu on turhaa.

Totta kai on selvää, ettei määrä korvaa laatua. Siitä ei seuraa hyvää, että kimppuusi vyöryy satamäärin hakijoita, joista 95 % on liikkeellä aivan vääristä syistä.

Kerron tämän vain siksi, että rekrytointi-ilmoituksen koolla on väliä.

5. Häädä pakolaiset

Tämä ei ole maahanmuuttajavastainen neuvo. Tarkoitan pakolaisella hakijaa, joka ei todellisuudessa halua tarjoamaasi työpaikkaa. Hän haluaa pois vanhasta paikasta.

Pakenijat ovat usein riskitapauksia.

Toki joukossa voi olla helmiä. Mutta eikö ole selvää, että tuollaisessa tilanteessa työntekijä etsii mitä tahansa vaihtoehtoa. Haluatko, että firmasi on se “mikä tahansa”?

En usko, että sinun kannattaa tarjota väliaikaista turvasatamaa. Pakolaiset  jatkavat aika pian matkaansa. Jäät nuolemaan näppejäsi.

6. Osta asennetta, älä kokemusta

Tämän kaikki kokeneet rekrytoijat tietävät paremmin kuin hyvin. Taitoja voi aina kouluttaa. Mutta asenteita on äärettömän vaikea muuttaa.

Sitä paitsi vankka kokemus näkyy usein myös jääräpäisyytenä ja jähmeytenä: “Olen aina tottunut tekemään näin, joten jatkan samaa rataa tästä hautuumaalle saakka.”

Saattaa olla, että haluat tulokkaiden kärräävän mukanaan aimo annoksen oppia ja näkemystä nuorille työntekijöillesi. Mutta jos bisneksesi on yhtä muutosta päivästä toiseen, kokemattomat ja ketterät saattavat olla siinä myllytyksessä ainoa realistinen vaihtoehtosi.

7. Reagoi asenneongelmiin heti

Entä jos havaitset haastatteluvaiheessa vain pieniä pilkahduksia huonosta asenteesta? Läpsit itseäsi jälkikäteen molemmille poskille: “Tyhmä, älä nyt niuhota, työntekijä on saatava! Kyllä se siitä, hakija oli vain hermostunut.”

Voin luvata, että kadut katkerasti, jos palkkaat sellaisen ehdokkaan. Muista, että haastatteluvaiheessa jokainen yrittää kaikin voimin näyttää parhaat puolensa – ja piilottaa heikkoutensa.

Jos hän ei onnistu kätkemään asenneongelmiaan edes riiausvaiheessa, arkityössä ongelma tulee osoittautumaan kymmenen kertaa pahemmaksi kuin uskalsit ikinä pelätä.

Myös sen voin sanoa kokemuksesta, ettei asenneongelma koskaan parane odottelemalla – ei koskaan!

8. Lupaa todellinen koeaika

Jokainen tietää, että työsuhteen alussa on koeaika (tai ainakin pitäisi olla). Sekä työntekijä että työnantaja voi keskeyttää pelin siltä seisomalta koska tahansa. Ei tietenkään epäasiallisin perustein, mutta kuitenkin.

Silti kokelas on aina ollut yhtä tyrmistynyt, kun olen päättänyt koeajan kesken. Valtaosa työntekijöistä kuvittelee, että testijakso on vain jokin näennäinen muodollisuus.

Niinpä olen myöhempinä aikoina pitänyt aiheesta perinpohjaisen esitelmän jo haastatteluvaiheessa.

Kerron, että meillä koeaika on aivan aito tutustumisvaihe, jonka tarkoitus on arvioida yhteistyömme laatua. Jollei se toimi, työsuhde todella päättyy. Säälistä en laskisi ketään toistaiseksi jatkuvaan työsuhteeseen saakka.

9. Rokota hakija

Useimmat hakijat alkavat ajatella asioita vasta sitten, kun on pakko. Jos rekrytointiprosessisi on tehokas, hän saattaa ajelehtia lastun lailla tosi pitkälle.

Tuo uusi työnantaja tuntuu olevan aivan tavattoman kiinnostunut juuri minusta. Ai että, sepä tuntuu hyvältä!

Lopulta kandidaatti on tilanteessa, että olisi pakko ottaa vastuu. Hän joutuu päättämään, jättääkö vanha, tuttu ja turvallinen työpaikka. Uskaltaako hän hypätä tuntemattomaan?

Kun valitsemasi työnhakija menee sanomaan itsensä irti, hänen nykyinen pomonsa herää ja tekee hätäpäissään houkuttavan vastatarjouksen.

Se vasta imartelevaa onkin, minustahan suorastaan kilpaillaan! Päivitetyissä työehdoissa olisi vain hyviä puolia. Entiset edut säilyvät. Työkavereista ei tarvitse luopua. Palkka nousee mukavasti. Työmatka ei muutu.

Sinun tehtäväsi on varoittaa työnhakijaa jo etukäteen, että näin tulee käymään. Kerro hänelle asian raadollinen puoli, jonka hän mielellään unohtaisi.

Miksei vanha työnantaja luvannut palkankorotusta vapaaehtoisesti jo ajat sitten? Miksi mannaa sataa vasta nyt, kun ammattilainen uhkaa nostaa kytkintä?

Rokota ehdokkaasi niin, että hän tietää varautua siihen, mitä on tulossa. Valmenna hänet irtisanomistilannetta varten.

Muuten saat pian kuunnella puhelimessa erittäin kiusallisia sepityksiä, miksi jo allekirjoitettu työsopimus joutaa silppuriin. Pahimmassa tapauksessa olet ehtinyt ilmoittaa muille ehdokkaille, etteivät he tulleet valituiksi.

10. Panokset ensimmäiseen päivään

Eräänä aamuna asiantuntija harppoi vauhdikkaasti uuden työpaikkansa vastaanottoon. Oli hänen ensimmäinen työpäivänsä. Hän suorastaan pursui motivaatiota ja intoa.

Alkoi yleinen hämmennys. Kukaan ei muistanut, että firmaan olisi tulossa uusi työntekijä.

Pian kaikki aulassa olevat (tulokas joukon jatkona) saivat kuunnella, miten kaksi esimiestä riiteli yläkerrassa kovaäänisesti siitä, kumpi heistä joutuisi ottamaan märkäkorvan hoteisiinsa.

Kun aikoinaan aloitin Nokialla työni, tilanne ei ollut aivan näin paha. Muttei paljon puuttunut. Esimerkiksi työpistettä ei ollut olemassakaan, työasemasta nyt puhumattakaan.

Ei liene ihme, että työsuhteeni jäi muutamien viikkojen mittaiseksi.

Ensimmäinen työpäivä (ja -viikko) on aivan ratkaiseva. Huolehdi kaikin mahdollisin keinoin, että työntekijäsi tuntee olevansa tervetullut.

Tuotteista tervetulo-ohjelma. Aikanaan uskollisimmaksi osoittautuneet työntekijäsi muistelevat, miten hienon vaikutuksen ensimmäinen työpäivä teki heihin silloin joskus vuosia sitten.

Rekrytointi on myyntiä ja markkinointia. Tuote koostuu sinusta, hakijan tulevista kollegoista, toimenkuvasta ja firmasta. Lupaus muuttuu lunastusvaiheeksi jo ensimmäisestä kontaktista.