Monet yrittäjät ja johtajat ovat liian kilttejä, kun joku keksii pyytää rahoitusta omalle liiketoiminnalleen.
Viime viikolla lehdessä oli juttu siitä, miten suuret konepajat ovat alkaneet “sopia” maksuajoista (Pidennetyt maksuajat käynnistivät kapinan, KL 26.11.2009).
Isojen asiakkaiden ostajat olivat lähettäneet tukkureille kirjallisia ota tai jätä -henkisiä kirjallisia ilmoituksia, että maksuajat tulevat venymään jopa useita kuukausia.
Terästukkuri Flinkenbergin toimitusjohtaja Bernt Ehrnrooth totesikin, ettei hän suostu moiseen yksipuoleiseen saneluun. Hän sai taustatukea esimerkiksi Onniselta ja Kontinolta.
Konepajojen tyyli on tietenkin poikkeuksellisen tyly. Mutta jokainen myyjä tai johtaja törmää ajoittain vastaaviin kyselyihin. Ne saattavat kuulostaa harmittomilta, mutta eivät ne sitä ole:
“Budjettimme on tältä vuodelta käytetty. Sopiiko, että toimitus on tänä vuonna, mutta maksamme laskun vasta keväällä?”
“Voisimmeko tehdä oravannahkakauppaa? Sillä tavalla välttäisimme veroja.”
“Kasvamme niin kovaa vauhtia, että kassamme on tyhjä. Käykö, että maksamme koko summan vasta, kun projekti on paketissa?”
“Meillä on otettu käyttöön sähköinen laskujen kierrätys. Saatavanne ovat vain jääneet jonnekin prosessiin.”
“Tekesin rahat tulevat vasta kuuden kuukauden päästä. Onko OK, että maksamme vasta silloin?”
Suhtaudun tällaisiin kyselijöihin erittäin epäluuloisesti. Vastaan heille lähes poikkeuksetta samalla tavalla.
“Ikävä kyllä yritykseni ei ole rahoitusbisneksessä. Jos tarvitsette lainaa, olkaa ystävälliset ja hakekaa sitä osakkeenomistajilta tai pankista.”
Tiukka linjani on joskus saattanut estää kaupat. Toisaalta en ole monikymmenvuotisen yrittäjäurani aikana tehnyt euroakaan luottotappiota.
Etenkin tällaisina vaikeina aikoina maksulintsareiden kanssa kannattaa olla tarkkana. Sen verran olen saanut tutustua tuotteistusprojekteissa perintäyhtiöiden elämään, että yksi perussääntö on tullut selväksi.
Jokainen ylimääräinen viivästyspäivä kasvattaa luottotappion riskiä rajusti. Mitä enemmän suoritus on myöhässä, sitä todennäköisemmin jäät nuolemaan näppejäsi.
Siksi periaatteeni onkin, että isken nopeasti ja kylmästi, jos rahaa ei ala kuulua eräpäivään mennessä. Jos yksi huomautus ei auta, perintätoimisto saa toimeksiannon saman tien.
Tietysti joustan, jos hyvä asiakkaani sitä pyytää. Mutta kun tulee puhe maksuista, tilanne on toinen. Olen yhtä leppoisa huumoriveikko kuin Finnairin lentäjä, jonka nimikkoparkkiruutuun joku on täräyttänyt ruskean Ladan.
Toki useimmat myyjät kylvävät luottotappion siemenet jo silloin, kun he valitsevat asiakkaansa. Tai tarkemmin sanottuna silloin, kun he eivät niitä valitse.
Jos kaikki ovesta sisään horjahtaneet ostajaehdokkaat kelpaavat, ennen pitkää käy huonosti joka tapauksessa.
Pyöritätkö todella pankkia? Älä suostu hölmöyttäsi toisten bisnesten rahoittajaksi.
